Kehitystyön linjaukset herättävät pelkoja leikkauksista ja vallanjaosta.
Hallitusneuvottelujen ulko- ja turvallisuuspoliittinen työryhmä on linjannut, että tuleva hallitus painottaa kehityspolitiikassa kehitysmaiden yritystoimintaa ja verohallinnon vahvistamista.
Ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Pekka Puustinen kertoo, että yritystoiminnan korostaminen ei tarkoita suoraa vientitukea, vaan yritysten toimintaedellytysten parantamista.
– Yksityissektori nähdään kansainvälisesti sektorina, joka luo eniten työpaikkoja. Haluamme edesauttaa sen toimimista kestävän kehityksen ja vastuullisuuden periaatteiden mukaan, Puustinen sanoo.
Ulkoministeriö on pitkään halunnut, että suomalaiset yritykset näkisivät entisten köyhien ja kehittyvien maiden markkinat. Yrityksiä voidaan tukea esimerkiksi investointirahoituksella ja auttamalla niitä löytämään liikekumppaneita.
Yhtä lailla yritystoiminnan vahvistaminen voi tarkoittaa kehitysmaiden instituutioiden ja oikeusjärjestelmän vahvistamista, koska siten yrityksille saadaan ennustettavampi toimintaympäristö, Puustinen sanoo.
Ulkopolitiikan linjausten mukaan voimavaroja painotetaan maihin, joiden poliittinen ja taloudellinen merkitys Suomen kannalta kasvaa. Tämä tarkoittaa kehityspolitiikan kannalta lähinnä Saharan eteläpuolista Afrikkaa sekä Aasian köyhiä valtioita, joissa talous kasvaa voimakkaasti.
Paluu 70-luvulle?
Kehitysjärjestöjen kattojärjestö Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen arvioi, että uusi hallitus pitkälti jatkaa nykyhallituksen kehitysyhteistyöstä vastaavan Sirpa Paateron (SDP) linjaa.
– Siinä mielessä linjaus yrityssektorin painottamisesta ei tule yllätyksenä. Yrityssektorin sisääntulo näyttää olevan maailmanlaajuinen kehityskeskustelua koskeva trendi.
Lappalaisen mukaan kansalaisjärjestöjen rooliin ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Järjestöjen rahoitus on kivunnut vähitellen ylöspäin, ja vuonna 2014 luku oli 114 miljoonaa euroa. Tuloksellisuus- ja tehokkuusvaatimukset korostunevat entisestään, mutta ne koskevat kaikkia kehitysyhteistyön toimijoita.
Yksi pelko uusissa linjauksissa on. Lappalainen miettii, tarkoittaako aikaisemmin puretun yritysten korkotukiluottojärjestelmän korvaaminen uudella järjestelmällä paluuta 1970-luvulle. Se voisi viedä politiikkaa suuntaan, jossa avunantaja määrittää painopisteet ja kehitysmaalle jää pienempi rooli.
– Ulkoministeriön omat arvioinnit ovat vuosikausia osoittaneet, että tämä ei toimi ja on huono tapa tehdä kehitysyhteistyötä. Kehitystyössä on vuosien aikana päästy hyvään tasapainoon, jossa kehitysmaiden oma poliittinen päätöksenteko on ratkaisevassa roolissa.
Siihen Kepassa ollaan tyytyväisiä, että hallitusneuvotteluissa korostetaan naisten asemaa ja ihmisoikeuksia kehityspolitiikan kivijalkana.
Leikkaukset sattuvat köyhimpiin
Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuuden toiminnanjohtaja Miia Nuikka pitää kehityspoliittista maisemaa huolestuttavana. Kehitystyötä tekevät kansalaisjärjestöt toimivat maailman köyhimpien ihmisten kanssa. Jos järjestöiltä leikataan, silloin leikataan näiltä köyhiltä, Nuikka sanoo.
– Yritämme löytää köyhille
alueille toivoa, työtä ja koulutusta sekä parantaa naisten asemaa. Toivomme, että kansalaisjärjestöjen työn arvo nähdään.
Järjestöissä rahoitusta pyritään täydentämään hakemalla muun muassa EU-tukia. Rahoista kuitenkin kilpaillaan ankarasti, ja Suomen sisäistenkin kehitysvarojen jakaminen on vielä jokseenkin auki.
Myös Solidaarisuudessa painotetaan kehitysmaiden paikallista yrittäjyyttä. Järjestö tukee esimerkiksi hunajan ja kahvin tuottajien osuuskuntia. Nuikka korostaa kehitystyön jatkuvuutta.
– Suomalaisilla yrityksillä ei välttämättä pinna riitä paikallisten yrittäjien pitkäjänteiseen tukemiseen, koska heidän täytyy saada voittoja. Oman edun tavoittelun korostaminen kehityspolitiikassa olisi paluuta 20 vuotta taaksepäin.
Nuikka muistuttaa, että Suomi on maailman vauraimpia maita.
– Jos meillä ei ole varaa kehitystyöhön, kenellä sitten on?
YK-tavoite luisuu kauemmaksi
Kansainvälisesti nyt on tärkeä vuosi kehityspolitiikalle, sillä tähän mennessä maailman tuli saavuttaa YK:n vuoden 2000 Millennium-kokouksessa asetetut vuosituhattavoitteet.
Hallitusneuvottelujen työryhmän linjauksessa asetetaan ”pitkän aikavälin tavoitteeksi” kehitysrahoituksen nostaminen YK:n tavoitteiden mukaiseen 0,7 prosenttiin. Aiemmin on arvioitu, että tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi rahoituksen nostamista noin 1,5 miljardiin euroon.
Kehitysrahoituksesta ollaan kuitenkin leikkaamassa hallituskauden aikana noin 200-300 miljoonaa euroa.