Viiksekäs mies makaa rennosti lakanoissa ja räplää puhelinta.
Tai läppäriä.
Tai puhelinta läppärin äärellä.
Ollaan Berliinin Neuköllnissä, valokuvaaja Jonna Rutasen kotona. Mies valokuvissa on Rutasen ex-avopuoliso.
”Näin jälkeenpäin kun miettii, ei siinä ehkä ole mitään niin yllättävää, että nämä kuvat puhuttelevat. Mutta oikeasti lähdin vain kuvaamaan sen aikaista poikaystävää ja sitä menoa meidän kotona”, Jonna Rutanen, 31, kertoo.
Rutasen kuvia oli esillä Taidehallin vastikään sulkeutuneessa Nuoret 2015 -näyttelyssä. Hän opiskeli valokuvausta Pekka Halosen akatemiassa ja muutti heti valmistumisen jälkeen keväällä 2007 Berliiniin.
Aluksi Rutanen asui kommuunissa kolmen muun suomalaisen kanssa. Vieraita kävi paljon ja elämä oli ”juhlaisaa”, hän muistelee naureskellen. Rutanen dokumentoi kaiken minkä voi.
Siinä missä moni ottaisi kuvan itse biletyshetkestä, Rutasta ovat aina kiinnostaneet hetket juuri ennen tai jälkeen.
”Se on kuin päiväkirjan kirjoittamista valokuvilla. Haluan jotenkin tallentaa nuoruuttani ja niitä mielettömiä hauskoja muistoja ystävien kanssa”, hän sanoo.
Devices-kuvasarja syntyi kun Rutanen kävi kotonaan kuvaamaansa materiaalia läpi ja huomasi toistuvan elementin: laitteet.
Kuvat oli otettu vuosien 2013–2015 välisenä aikana, eli mistään muutamasta toistosta ei ollut kyse.
”Nää ihmiset, jotka kuvissa on, ovat aika tottuneet siihen, että kuvaan koko ajan”, Rutanen sanoo.
Joissakin Devices-sarjan kuvissa on läsnä miehen lisäksi nainen, joka tuijottaa apaattisesti tyhjyyteen. (Hän on Rutasen hyvä ystävä.) Mies ei kiinnitä naiseen mitään huomiota, koska laitteet vievät kaiken huomion.
Onko teknologia tullut meidän ja muiden väliin? Rutasen mielestä kyllä.
”Jos nyt oon ihan rehellinen, usein on aika surullinen olo kun tuntuu, ettei voida olla ilman laitteita ja puhelimet nostetaan heti pöydille kun ollaan jossain”, Rutanen sanoo.
”Kun mennään pariskuntana nukkumaan ja molemmat vaan kattelee niitä kännyköitä… En tiedä, tartteeko sitä ottaa joka paikkaan mukaan.”
Mieleen nousee netissä laajalle levinnyt amerikkalaisen Erik Pickersgillinkuvasarja, jossa ihmisiltä on poistettu kännykät. Rutanen tietää kuvat, joista ikonisimmassa nainen ja mies makaavat sängyssä selät toisiaan vasten ja tuijottavat kämmeniinsä.
”Absurdiltahan se näyttää!”
Meitä muuttava teknologia puhuttaa maailmalla. Vilkaisemme herkästi kännykkää kesken minkä tahansa keskustelun. Pew Research Centerin vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan 89 prosenttia amerikkalaisista kännykän käyttäjistä oli tehnyt niin viimeisimmän tapaamisen yhteydessä.
Käytös vaikuttaa paitsi keskusteluaiheisiin, myös toisten kanssa saavutetun yhteyden syvyyteen, kirjoitti MIT-yliopiston professori ja aiheesta useita kirjoja kirjoittanut Sherry Turkle taannoin New York Timesissa.
Jos kaikki vilkuilevat vuorotellen kännykkää, jutut pysyvät väkisinkin niin kevyenä, että siitä voi helposti irrottautua ja siihen voi myös palata kun siltä tuntuu.
Ennen tällaista samanaikaisesti moneen asiaan keskittymistä ihailtiin. Nykyisinmultitasking tiedetään sekä raskaaksi että tehottomaksi työskentelytavaksi.
Teknologian ja älypuhelinten voittokulku on jopa yhdistetty empatian vähenemiseen. Jos keskittyy älylaitteisiin sen sijaan, että katsoisi toista silmiin tai seuraisi tämän kehonkieltä, paljon jää huomaamatta. Tulee helpommin väärinymmärryksiä ja toisen asemaan voi olla vaikeampi samastua.
Turklen mukaan ihmisen täytyy osata olla yksin omien ajatustensa kanssa, jotta hän voisi jonain toisena hetkenä tuoda ajatuksiaan esiin muiden seurassa.
Älylaitteisiin on vaarallisen helppo uppoutua jokaisena valveillaolon hetkenä, niin kuin Rutasen kuvissa tapahtuu.
”Ensimmäinen asia, jonka teet kun heräät, on että nappaat kännykän tai tietokoneen ja alat lukea sieltä mitä tahansa.”
Paitsi, että Jonna Rutanen ei omista älypuhelinta.
Se on tietoinen valinta.
”Kun lähden tietokoneen äärestä pois, mä tavallaan suljen itseni ulos internet-elämältä. Se on tosi vapauttavaa.”
Teknologian yleistymisessä on hyviäkin puolia, sanoo Rutanen.
Hän esimerkiksi kuuluu ystävineen useampaan samanaikaisesti käytävään ryhmächattiin. Niiden kautta pääsee hyvin selvillä siitä, mitä ihmiset kulloinkin tekevät. Tapaamisten ehdottaminen on helppoa.
Rutanen käyttää kyllä nettiä ja sosiaalista mediaa, mutta vain ollessaan koneen ääressä.
Työssään Rutanen tuntee kyllä välillä painetta, että hänen pitäisi olla sähköpostin äärellä koko ajan. Toistaiseksi hän on pitänyt päänsä, koska palkinto motivoi.
”En haluaisi menettää sellaisia hetkiä, missä tylsistyy ja joutuu tavallaan pakostakin tarkkailemaan ympäristöään.”
Julkaisemme Jonna Rutasen luvalla kuvia hänen Devices-sarjastaan:
